Kuinka Lohkoketju Muuttaa Museoita ja Käsitystä Taiteen Omistajuudesta?

Museot kantavat kulttuurimuistin painoa. Ne säilyttävät maalauksia, esineitä ja veistoksia ilmastoiduissa tiloissa ja kertovat tarinoita, jotka elävät valtioita pidempään. Mutta entä jos tarinat voisivat puhua itse? Entä jos jokainen taideteos voisi selittää, mistä se on peräisin, kuka siihen on koskenut ja milloin se on vaihtanut omistajaa?

Tämä tapahtuu jo nyt. Vastaus liittyy lohkoketjuteknologiaan ja ulottuu syvälle siihen, mitä omistajuus oikeastaan tarkoittaa.

Muotisanasta toimintamalliksi

Oli aika, jolloin lohkoketju taiteessa merkitsi monien mielestä vain ylihintaisia JPEG-kuvia ja klikkiotsikoita. NFT-julkaisut pitivät ääntä ja katosivat näkyvistä. Moni perinteisessä taidemaailmassa pysytteli etäällä. Jotkut pyörittelivät silmiään. Museot ottivat varovaisia askelia. Tokenisoitu taiteen omistus herätti epäilyksiä, sillä se haastoi vanhimman säännön. Jos et voi ripustaa sitä seinällesi tai lukita vitriiniin, voitko todella väittää sen olevan sinun?

Muualla kehitys eteni nopeammin. Pelialalla digitaalinen omistajuus ymmärrettiin varhain, erityisesti rahapelien puolella. Nettikasinot ottivat lohkoketjut käyttöön ja hyödyntävät sitä nykyisin sujuviin maksuihin ja turvalliseen seurantaan. Yhä useammat uudet kasinot hyväksyvät kryptovaluutat ja tarjoavat pelaajille anteliaita bonuksia. Niillä on myös laaja tuki eri kryptovaluutoille. Nämä kasinot sijoittuvat muiden uusien kasinojulkaisujen joukkoon, jotka käyttävät perinteisiä maksutapoja.

Näihin sivustoihin tutustuminen auttaa ymmärtämään konkreettisesti, mitä arvoa kryptolla oikeasti on ja miten se ohjaa kasinoalan tulevaisuutta. Kryptot ja lohkoketju ovat jo aikaa sitten karistaneet alkuaikojen epäluulot ja vakiinnuttaneet paikkansa keskeisillä toimialoilla, kuten taiteessa.

Provenienssista pysyvyyttä

Jokaisella taideteoksella on liikkuva historia. Osa on ylittänyt valtioiden rajoja, ollut yksityiskokoelmissa tai vaihtanut omistajaa salassa. Perinteinen provenienssi perustuu usein paperisiin asiakirjoihin, jotka voivat kadota, haalistua tai jopa väärentyä. Lohkoketju tuo tähän digitaalisen pysyvyyden. Kun tiedot kirjataan ketjuun, ne säilyvät. Omistushistoria on läpinäkyvä aina taiteilijasta galleriaan ja sieltä keräilijälle.

Museot, kuten Pietarin Eremitaaši, loivat mestariteoksistaan tokenisoituja versioita. Alkuperäisiä ei myyty. Sen sijaan niille luotiin toinen digitaalinen elämä. NFT:n avulla syntyi lohkoketjuun sidottu omistus, jonka historia näkyi avoimesti. Ei kiistelyä, ei epäselvyyksiä. Louvren museo kokeili lohkoketjua kirjatakseen restaurointitietoja. Näin saatiin helposti selville, milloin ja miten teosta oli puhdistettu, siirretty tai esillä.

Alustat kuten Verisart ja Artory tarjoavat työkaluja teosten sertifiointiin. Verisart ylitti 100 000 sertifioidun teoksen rajan vuonna 2023. Mukana on hologrammeja, NFC-siruja ja QR-koodeja. Christie’s-huutokauppatalo käytti Artoryn rekisteriä myydessään Barney A. Ebsworthin kokoelman. Jokainen kohde kirjattiin metatietoineen, näyttelyhistoriallaan ja myyntitiedoillaan. Tämän tekeminen käsin veisi vuosia. Lohkoketju nopeuttaa prosessin ja tuo siihen luottamuksen.

Vierailijat omistavat kokemuksen osia

Taideomistajuus oli aiemmin varattua holveille ja hiljaisille huoneille. Nyt se kulkee taskussa. Museovierailijat voivat viedä osan kokemuksesta mukanaan, ei magneettina tai avaimenperänä, vaan digitaalisena muistona. Musée d’Orsayssa kävijät saivat Van Gogh -näyttelyyn liittyvän NFT-muiston. Se toi mukanaan alennuksia ja tulevia etuja. Ikään kuin lippu, joka ei koskaan vanhene.

Berliinissä LAS Art Foundation yhdisti rannekkeet yksilöllisiin NFT-tiedostoihin. Jokainen vierailija sai mukaansa digitaalisen jäljen läsnäolostaan. Se itsessään muuttui osaksi taideteosta. Art Basel Miamissa vuonna 2021 tekoäly loi vierailijoiden kasvokuvista tokenisoituja teoksia Tezos-lohkoketjussa. Ne olivat ainutlaatuisia, ikuistettuja ja sidoksissa näyttelyyn.

Tämä tekee museokäynnistä elävämmän. Se luo yhteyden vierailijan ja teoksen välille. Jotkut hankkeet antavat yleisölle mahdollisuuden vaikuttaa tuleviin näyttelyihin. DAO-yhteisöt mahdollistavat tämän. Lohkoketjuun perustuvien äänestysten kautta ihmiset voivat ehdottaa teemoja tai valita teoksia. Galleria ei ole enää portti, vaan ovi, joka avautuu molempiin suuntiin.

Askel kohti vastuullisuutta

Monet museoesineet ovat päätyneet kokoelmiin pitkien ja monimutkaisten vaiheiden jälkeen. Jotkut ostettiin. Jotkut otettiin sodan aikana. Osa hankittiin siirtomaatoimien seurauksena. Näissä tapauksissa selkeä dokumentointi tukee oikeudenmukaista keskustelua. Lohkoketju luo tarvittavaa läpinäkyvyyttä.

Kun jokainen tapahtuma, siirto tai esittelyhistoria on avointa ja muuttumatonta, museot voivat hoitaa tehtäväänsä vastuullisemmin. Palautukset ja hyvitykset helpottuvat, kun mukana on yhteisesti tunnustettu tietue. Muistin sijaan voidaan viitata vahvistettuihin merkintöihin. Lohkoketju antaa historialle painoa, koska se säilyttää yksityiskohdat katkoitta.

Museoilla on vastuu säilyttää, mutta myös kertoa totuuksia. Näkyvä kirjanpito tukee tätä tehtävää.

Tietueet, jotka toimivat kaikille

Lohkoketjut tallentavat tietoa hajautetusti. Tämän ansiosta tieto on saatavilla ilman, että yksi taho hallitsee kaikkea. Museot hyötyvät tästä, kun ne tekevät yhteistyötä, jakavat tietoa tai tutkivat kansainvälisesti. Maailmanlaajuinen ketju mahdollistaa pääsyn instituutioihin ilman, että hallinta luovutetaan pois.

3D-skannausten ja älykkäiden tunnisteiden ansiosta tietueet voivat sisältää fyysisen kunnon, lainaustiedot ja näyttelyhistorian yhdessä ketjussa. Tutkijat voivat tarkastella niitä ilman odottelua. Keräilijät voivat varmentaa aitouden nopeammin. Museot vähentävät viivettä. Nämä parannukset eivät riko perinteitä. Ne laajentavat niitä skaalautuvilla työkaluilla.

Alustat, kuten Tezos ja Hedera käyttävät konsensusmalleja, jotka tukevat kestävän kehityksen tavoitteita. Näiden avulla museot voivat ottaa lohkoketjutyökaluja käyttöön ilman energiankulutuksen kasvua. Tämä ratkaisee aiemmin esillä olleet ympäristöhuolet. Ilmastotietoinen käyttö on nyt järkevämpää kuin koskaan. Tuki on todellista, ja taiteilijat kuten Kelly Richardson ja John Gerrard hyödyntävät näitä alustoja yhdistääkseen aktivismin näkyvyyteen.

Omistajuus, jolla on syke

Taide elää parhaiten, kun se hengittää. Lohkoketju tuo digitaalisen hengityksen museotilaan. Se selkeyttää tietueet, avaa ovia yhä useammalle ja rakentaa luottamusta jokaiseen tapahtumaan. Museot, jotka aiemmin toimivat suljettujen ovien takana, näyttävät nyt avoimesti toimintansa. Vierailijat kantavat todisteita, keräilijät varmuutta ja kuraattorit kontekstia.

Van Goghin muistoesineistä Eremitaašin NFT-teoksiin. Verisartin hologrammeista Tezosin tekoälykuviin. Taideomistajuuden käsite muuttuu. Siitä tulee jäljitettävää, jaettavaa ja kannettavaa. Museot osallistuvat muutokseen muuttamatta identiteettiään. Ne säilyttävät tehtävänsä ja saavat uusia työkaluja. Lohkoketju ei kirjoita historiaa uusiksi. Se varmistaa, että jokainen rivi pysyy luettavissa.